Kymmenen vuotta säveliä, askelia ja kasvua

”Olen pienestä asti ollut erityisen kiinnostunut musiikista ja tanssista. 3-vuotiaana haaveilin balettiharrastuksesta, koska sen kauneus oli minusta kiehtovaa. Isoisäni oli aikoinaan ollut harmonikkataituri ja olin varma, että taito kulkisi suvussa. Päätin, että aloittaisin haitarin soittamisen ja toisella luokalla sain aloittaa musiikkiopinnot sen parissa. Uusien asioiden oppiminen oli alussa haastavaa, mutta olin nopea oppimaan ja edistyin opinnoissa. Viimeiset kymmenen vuotta ovat auttaneet minua kehittymään itsevarmemmaksi ja selättämään epäonnistumiset esiintymisten kautta. Minulle on ollut erittäin tärkeää järkkymätön tuki ja puskeminen itseni kehittämiseen saksofonin soitonopettajaltani Vaidalta. Hän on antanut turvallisen ympäristön oppimiselle ja kehittymiselle musiikinopiskelussa. Opettajan merkitys on ollut suuri erityisesti silloin, kun oma itsevarmuuteni on ollut heikompi tai olen epäillyt omia taitojani. Turvallinen ja kannustava ilmapiiri on auttanut minua uskaltamaan kokeilla uusia asioita sekä ylittämään omia rajojani esiintyjänä.

Olen konservatorion oppilaana löytänyt hienoja taitoja tanssijana ja muusikkona. Tärkeitä opittuja taitoja ovat ryhmässä ja yksin esiintyminen ja tietysti baletin, haitarin ja saksofonin taitojen oppiminen. Tärkeimpiä hetkiä ovat olleet onnistuneet esiintymiset ja kun olen vihdoin oppinut jotakin, minkä kanssa on ollut haasteita. Yhteismusisointi ja ryhmätunnit ovat myös opettaneet minulle paljon yhteistyöstä ja muiden huomioimisesta. Olen oppinut kuuntelemaan muita paremmin sekä ymmärtämään, kuinka tärkeää yhdessä tekeminen on musiikissa ja tanssissa. Ryhmässä työskentely on tuonut minulle myös paljon hyviä muistoja.

Olen oppinut, että vaikeiden asioiden tullessa eteen, on tärkeintä jatkaa eteenpäin eikä luovuttaa. Kerran haitariesityksessä olin niin jännittynyt, että lavalla en osannut aloittaa kappalettani, vaan soitin sen jatkuvasti väärin. Päähäni oli juuttunut väärä melodia toisen oppilaan esityksestä, enkä voinut jatkaa kappaletta virheestä huolimatta. Yritin kuitenkin niin monta kertaa, että lopulta sain sen menemään oikein ja onnistuin esittämään kappaleeni. Jonkun oppilaan vanhempi oli kuulemma kehunut minua sinnikkyydestä, ja tilanne oli jäänyt hänelle vahvasti mieleen. Tilanne opetti, että virheet eivät haittaa ja tärkeintä on vain selvitä tilanteesta. Esiintymiset ovatkin vuosien aikana kehittäneet itsevarmuuttani paljon. Vaikka jännittäminen ei ole koskaan täysin kadonnut, olen oppinut hallitsemaan sitä paremmin ja luottamaan omiin taitoihini. Olen ymmärtänyt, että epäonnistumiset kuuluvat oppimiseen ja voivat lopulta opettaa enemmän kuin onnistumiset.

Konservatorio-opinnot ovat vaikuttaneet elämääni myös ajankäytön ja arjen hallinnan kautta. Harrastusten yhdistäminen kouluun ja muuhun elämään on opettanut minulle vastuullisuutta ja suunnitelmallisuutta. Olen oppinut käyttämään aikaa tavoitteellisesti sekä ymmärtämään, että kehittyminen vaatii säännöllistä työskentelyä pitkällä aikavälillä. Opinnot ovat myös antaneet minulle paikan, jossa olen saanut ilmaista itseäni luovasti. Musiikin ja tanssin kautta olen pystynyt näyttämään tunteita ja ajatuksia eri tavalla kuin tavallisessa arjessa. Se on tehnyt harrastuksista minulle tärkeän osan omaa identiteettiäni ja auttanut löytämään asioita, joista nautin aidosti.

Lisäksi konservatorio on tuonut elämääni paljon kokemuksia, joita en olisi muuten saanut, kuten itsenäisyyspäivänjuhlassa esiintyminen saksofonikvartetin kanssa. Esiintymiset, harjoitukset ja erilaiset tapahtumat ovat opettaneet toimimaan uusissa tilanteissa ja kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Samalla olen oppinut arvostamaan yhteisöllisyyttä ja sitä, kuinka paljon ympärillä olevat ihmiset voivat vaikuttaa omaan motivaatioon ja kehitykseen. Itsetuntoani on nostanut saatu hyvä palaute lähimmäisiltä, tutkintolautakunnalta ja varsinkin tuntemattomilta ihmisiltä. Hyvä itsetunto vaikuttaa minulla merkittävästi motivaation määrään ja hyvä palaute on kannustanut minua panostamaan opintoihin omien voimavarojen mukaisesti. Vaikka välillä olo on ollut todella väsynyt ja motivaatio on ollut vähissä, kannustava ilmapiiri ja suorituksista kehuminen on auttanut jaksamaan.

Koen myös, että opinnot ovat muuttaneet suhtautumistani onnistumiseen. Aiemmin saatoin ajatella, että kaiken pitäisi onnistua heti täydellisesti, mutta vuosien aikana olen oppinut hyväksymään keskeneräisyyden osaksi oppimista. Tämä ajattelutapa on auttanut minua myös muilla elämänalueilla kuin musiikissa ja tanssissa. Esimerkiksi saksofonilla vaikeat rytmit tai nopeat sormitukset eivät aina onnistuneet heti, vaan jouduin harjoittelemaan niitä monta kertaa pienissä osissa ennen kuin ne alkoivat sujua. Baletissa taas jokin liikesarja tai piruetti saattoi tuntua aluksi mahdottomalta, mutta toistojen kautta kehityin vähitellen.

Kun katson taaksepäin kulunutta kymmentä vuotta, ymmärrän, kuinka suuri merkitys musiikilla ja tanssilla on ollut elämässäni. Ne eivät ole opettaneet minulle vain soittamista, liikkumista tai esiintymistä, vaan myös kasvamista ihmisenä. Näiden vuosien aikana olen oppinut luottamaan itseeni, kohtaamaan haasteita ja arvostamaan pitkäjänteistä työntekoa. Vaikka tämä vaihe konservatoriossa nyt päättyy, koen että sen aikana oppimani asiat kulkevat mukanani myös tulevaisuudessa.”

Venja Vaaraniemi